|
Sanotaan, että elämme modernissa yhä teknisemmäksi muuttuvassa yhteiskunnassa, jonka ymmärtäminen edellyttää matematiikan osaamista. Jatkoksi voi sitten luetella kaikenlaista tietoverkoista, ydinenergian käytöstä, satelliiteista, sosiaalisesta mediasta jne. Näin ainakin juhlapuheissa.
Matematiikan todellinen osaaminen osoittautuu kuitenkin vähintäänkin ongelmalliseksi. Hyvistä PISA-tuloksista (jotka koskevat peruskoulun yläluokkia) huolimatta ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opettajat katsovat, että matematiikan perusasioiden osaaminen on heikkoa suurella osalla opiskelijoista. Ylioppilaskokeen matematiikan kirjoittajien lukumäärä on jäänyt kauaksi tavoitteista, vaikka kokeen hyväksymisraja on erittäin alhainen, jopa 6/60. Kokeen alkupään tehtävät — joiden osaaminen riittää hyväksymiseen — ovat niin helppoja, että 60-luvun keskikoululainen olisi vaivatta suoriutunut niistä.
Syitä tilanteeseen on varmasti useita. Näiden joukossa on yksi, jota ehkä harvemmin ajatellaan: Koulumatematiikka näyttää tylsältä kaavakokoelmalta, jolla ei ole yhteyttä ulkopuoliseen maailmaan. Tähtäimessä ovat yksinomaan ylioppilaskirjoitukset ja niiden (yli)formaalit tai sellaisiksi kuvitellut vaatimukset. Matematiikkaa ei nähdä eri alojen työkaluna eikä aina myöskään osana muutaman tuhannen vuoden mittaista kulttuurin kehitystä.
Jollakin tavoin on jääty kiinni 60-lukuun ja silloiseen paljolti väärin ymmärrettyyn bourbakistiseen näkemykseen perusteiden ja täsmällisen päättelyn tärkeydestä. Maailma on kuitenkin puolen vuosisadan aikana muuttunut, suurimpana muutoksena ehkä tietotekniikan syntyminen ja tunkeutuminen lähes kaikille aloille.
Kirjoittelin aiheesta Arkhimedes-lehden numeroon 1/2010. Koska Arkhimedeen levikki lienee varsin rajallinen, jutusta on myös verkkoversio.
| 
![[intmath.org]](/lmedia/img/intmath/siltakuva.jpg)
