Koekysymysten asettelusta

Robert Krampf kritisoi tieteeseen ja opiskeluun liittyvän bloginsa artikkelissa Floridan osavaltion FCAT (The Florida Comprehensive Assessment Test) käytettyjä koekysymyksiä. Kritiikki liittyy siihen, että monet kysymysten väärät vastaukset ovat itse asiassa oikeita vastauksia. Muistan hyvinkin samantapasia kokemuksia omilta kouluajoiltani.

Keskeinen kysymys, eli saako oppilas tietää liikaa, on Suomessakin esitetty toisinaan, esim. Matti Lehtisen pääkirjoitus Solmu-lehdessä 1/2007. FCAT-kokeen laatijat puolustautuvat väittämällä, että vaikkakin kokeen arvosteluohje on virheellinen, tässä vaiheessa opintojaan koululaiset eivät voi tietää asiassa tieteellistä totuutta. Ongelmana vain on se, että jokaiseen riittävän isoon otokseen mahtuu aina muutama oppilas, joka tietää ja ymmärtää asioista huomattavasti ikätovereitaan enemmän. Testi joka ei ota tätä huomioon on testi keskinkertaisuudelle - ei huippuosaamiselle. Toisaalta tämän tyyppisiä ongelmia aina liittyy kaikkeen kokeilla tapahtuvaan testaamiseen. Muistan itse taittaneeni peistä tällaisista asioista lukuisia kertoja opettajieni kanssa, mutta toisaalta tenttivastauksia korjatessa törmää aina silloin tällöin opiskelijaan, joka on ratkaissut tehtävän jollakin ovelalla ja täysin odottamattomalla tavalla.

Suurempana ongelmana pidän kuitenkin sitä, että kysymys tenttivastausten oikeasta arvostelusta muodostuu hyvin vaikeaksi, jos kokeita tehdään valtakunnallisella tasolla ja tarkastetaan automatisoidusti. Tällöin kokeen arvostelussa olevat virheet eivät enää ole vain opettajan inhmillisiä kömmähdyksiä vaan niistä tulee kanonisoituja totuuksia, joita maallikon on vaikea kritisoida.

Erityisenä ongelmana pidän monivalintakysymyksiä. Monivalintakysymysten formaatti kannustaa opiskelijoita arvaamaan ja sulkemaan pois mahdottomia vaihtoehtoja järkeilemällä. Jotta tämä ei olisi liian helppoa, korostuvat monivalintakokeessa yleensä merkityksettömät detaljitiedot ja asioiden keinotekoiset luokittelut. Matematiikan kaltaisissa oppiaineissa tilanne on kuitenkin vielä paljon hankalampi, koska kaikki matemaattinen tieto on aina periaatteessa perusteltavissa järkeilemällä. Kokemuksesta tiedän, että uskottavien väärien vastausten keksiminen monivalintatehtävissä on äärimmäisen vaikeaa. Yleensä väärän vastauksen toteaminen vääräksi on paljon helpompaa kuin oppia menetelmä oikean vastauksen löytämiseksi. Lisäksi tehtävien laatimista ja tarkastusprosessia helposti ohjaavat opiskelumateriaalissa käsitellyt standardimenetelmät ratkaisun löytämiseksi. Kaupallisissa matematiikan opetusjärjestelmissä on kokemuksini mukaan erittäin tavallista, että järjestelmä luokittelee vääräksi oikeita ratkaisuja, jos ne on esimerkiksi esitetty väärällä tavalla.